Älä varasta (ainakaan paljon)

Jack the materialist -blogia kirjoittava Vilhelmiina Rahikainen huomasi hiljattain oman kuvansa erään virolaisen romaanin kannessa. Tyttöä harmitti erityisesti se, että kuvaa oli käytetty lupaa kysymättä ja että se oli retusoitu tökerösti. Pienoinen kohu oli valmis ja se levisi Suomesta myös Viroon. Kustantamo selvittelee asiaa, mutta todennäköisesti suomalainen bloggaaja ei hyödy tapahtuneesta muuten kuin saamalla muutaman uuden lukijan.

Israelilainen Noam Galai puolestaan otti itsestään kuvia huutamassa ja julkaisi ne Flickrissä, minkä jälkeen kuvat alkoivat elää omaa elämäänsä. Pari vuotta kuvien ottamisen jälkeen Galai sai yhtäkkiä nähdä kasvonsa spraymaalattuna seiniin, t-paidoissa ja vaikka missä tilpehöörissä. Galaikaan ei saanut kuvansa käytöstä minkäänlaista korvausta.

Galai kertoo blogissaan, että taiteilijana hän haluaa tietysti saada tuotoksensa näkyville. Mutta jos kuvia käytetään kaupallisissa tarkoituksissa, olisi vähintäänkin reilua, että myös ne ottanut taiteilija hyötyisi käytöstä.

Jokainen on yhtä mieltä siitä, että varastaminen on väärin. Emme ota kaupasta mukaan maitotölkkiä tai lähde kaasuttamaan bensa-asemalta tankattuamme käymättä ensin kassan kautta. Verkossa tekijänoikeuden käsite on hämärämpi, ja monen mielestä jopa täysin vanhentunut.

Siinä ei tietysti ole mitään yllättävää, jos joku koululainen lataa Rihannan uuden levyn vertaisverkosta. Yllättävää on se, että piittaamattomuus tekijänoikeuksista on jatkuvasti yleisempää myös yritysmaailmassa – jopa sellaisissa firmoissa, jotka suojelevat mustasukkaisesti omia IPR-oikeuksiaan.

Kiinnitäpä huomiota näkemiisi PowerPoint-esityksiin. Kuinka usein niissä on Google-hausta ladattuja, usein luokattoman huonolaatuisia kuvia, joiden tekijästä ei ole tietoakaan?